Ginger Experience kicks ass!

Hey ya'll!

Takaisin New Yorkissa! Viimeset yhdeksän päivää oli varmasti parhaimmat yhdeksän päivää tähän mennessä! Oli niin upea reissu ettei sitä voi oikeesti sanoin kuvailla, mutta yritän parhaani!

Kirjotan nyt päivä päivältä et mitä tehtiin ja kaikesta muusta kivasta, eli alotetaas ihan alusta sitten;

Lauantai
Lauantaina lähettiin sitten viideltä aamulla ajamaan hostdadin ja kahden muun mun koululaisen kanssa Syracuseen, josta meidät sitten ottaisiin kyytiin. Sovitussa tapaamispaikassa meidät sitten poimittiin matkaan ja siitä alkoi 11 tunnin matka Tennesseehen, jonne jäätäisiin yöksi. Meidän minivanissa oli oikeestaan vahingossa yks tyttö liikaa, joten meillä oli kaikki seittämän paikkaa käytössä ja oltiin ku sillit purkissa plus kaikki meidän tavarat jalkatiloissa. Matkan aikana tutustuttiin sitten paremmin toisiimme. Meidän autossa oli siis yhteensä viisi tyttöä ja kaks miestä, jotka oli meidän chaperonit, eli valvojat. Tämä oli siis meidän Van Family, josta myöhemmin muodostui lyhennetysti Vanily. Meidän valvojat, aka van daddyt olivat siis ens kuussa 24-vuotta täyttävä Harry (DaddyH), joka oli EMT eli siis ambulassinkuljettaja, ja sitten Steve (Stevie Wonder) joka oli jo eläköitynyt palomies. Meidän koulusta oli mun lisäks yks mun kaveri Maggie (Maggs, Maggsie), ja sit yks Keisha jota et tuntenu ennestään. Syracusen lähellä olevasta koulusta Morrisvillestä tuli sit kaks tyttöä, Ashley (Ash) ja Rachel (Rach, RayRay). Anyway, illalla sit saavuttiin Tennesseehen, jonne jäätiin yöksi. Se oli sellanen kirkko, jonka lattialla nukuttiin. Mä en henkilökohtasesti nukkunu varmaan ku joku tunnin koska siinä lattialla oli niin epämukavaa nukkua ja koska siellä oli niin hemmetin kylmä.. Ennen nukkumaanmenoa kaikki me päälle 100 ihmistä hengailtiin siellä kirkon tiloissa ja tutustuttiin myös muihin tyyppeihin paremmin. 

Sunnuntai
Sunnuntaina oli taas aikanen herätys viideltä aamulla. Tällä kertaa änkesin itse keskipenkeille autossa et sai vähän enemmän liikkumatilaa. Matka siis jatkui etelää kohti ja Vanilyn kanssa tultiin entistä läheisemmiksi. Keksittiin meidän Vanilylle nimi, Ginger Experience. Nimi tulee yhestä inside vitsistä ;) Nojoo, mutta siis lunta oli edelleen myös niinkin etelässä kun Tennesseessä, ja sitten Georgiassa ja Alabamassa iski kaiken lisäks lumimyrskykin. Oli aika inhottavaa ku oli kauheesti odottanu et etelässä olis lämpimämpi... Haha, nojoo, mutta ystävänpäivää viettäessä saavuttiin loppujen lopuksi New Orleansiin. Oli aivan mahtavaa kun aurinko oli laskemassa ja kaupungin siluetti näky upeesti ku saavuttiin sen ison sillan yli kaupunkiin. New Orleans on siis vedenpinnan alapuolella oleva kaupunki, joka oli sinäänsä tosi jännä ajatus. Illalla oltiin kuitenkin kaikki tosi väsyneitä yhteensä 22 tunnin matkustamisen jälkeen, ja lopulta nukkumaanmenoaika oli kymmeneltä. Meidän koko iso ryhmä jakautu kahtia ja toiset nukku toisessa paikassa ja toiset toisessa. Itse olin ryhmässä jotka nukku yhdessä kirkossa. Siellä oli tytöille omat tilat ja pojille omat, ja nukuttiin huoneessa joka oli täynnä kerrossänkyjä. Itse joka ikinen yö minkä New Orleansissa vietin nukuin ku tukki. Samantien ku laitoin silmät kiinni, nii viis minuttia ja mä olin ihan ulkona. Seuraavan kerran heräsin vasta kun herätyskello soi.

Maanantai
Viikon aikana itse heräsin joka aamu kello 5.50. Aamupalalla piti olla 6.30 (syötiin sellasessa isossa rakennuksessa vähän matkan päässä missä nukuttiin), ja duunissa joskus kaheksan maissa. Maanantaina työskenneltiin vaan puolpäivää koska illalla mentiin Mardi Gras paraatia kattomaan. Aamulla ajettiin kuitenkin Lower Ninthin alueelle työskentelemään yhdessä talossa, jossa jakauduttiin kahteen ryhmään. Minä, Ash ja Stevie ruvettiin työskentelemään sähköjohtojen kanssa, koska kaikki pistorasiat talossa ei toiminu. Sitten me Ashin kanssa ruvettiin kehystämään ullakolle menevää koloa. Siitä tuli loppujen lopuks ihan mahtava, vaikka ite sanonkin. Harry, Maggs, Rach ja Keisha rupes rakentamaan hyllyjä takapihalla olevaan vajaan. Aamupäivä meni siis nopeesti ja sit mentiin takas kirkolle ja ruvettiin valmistautumaan iltaan. Meidän vietiin koulubusseilla New Orleansin keskustaan, French Quarterille jossa katteltiin joku 3-4 tuntia paraatia. Se oli aivan mahtavaa! Sellaset paraativeneet, tai miksä niitä nyt ikinä kutsutaankaan, kulki kaduilla ja niistä heitettiin helmiä ja kaikenlaista muuta tavaraa. Mä sain pehmoleluja, mukeja, mukinpidikkeen, kolikoita ja kaikenlaista muuta jänskää. Lisäks siinä paraatissä oli monia high school bändejä ja muunlaisia autoja ja sellasta. Oli hauska ku se paraati pysähteli aina vähän väliä ruuhkan takia, ja sit ku yks niistä vaunuista kerran pysähty meijän porukan eteen nii menin siihen viereen ja huusin et "I'm from Finland", ja sit yks niistä miehistä siinä veneessä pyys mua lähemmäks ja kysy et mistä oon kotosin ja sit kerroin ja se kysy et "What do you want?" ja sit olin et "I want something nice!" ja sit se anto mulle sellasen pinkin pusukala pehmolelun! Sit ku se anto sen mulle nii se anto mulle viel lentosuukon ja sit se koski mun kättä, tsihii! Olin ihan et aawwwww ku söpöö! :D Nojoo, mut paraati oli siis aivan mahtava! Mehän ei menty kattoo sitä paraatia oikeena Mardi Gras päivänä joka olis siis ollu tiistai (Fat Tuesday), joten ei nähty kenenkään vilauttavan tissejä :D Haha, aijon kyl ehottomasti mennä joskus vielä takasin kokemaan oikeen Mardi Grasin! Paraati loppu sit joskus yheksän maissa ja lähettiin sit busseilla takasin kämpille ja nukkumaan. Oli kyllä aivan mahtava ilta!

Tiistai
Tiistaina mentiin samaan paikkaan missä oltiin maanantai-aamupäivä ja viimeisteltiin hyllyt ja se kolo ullakolle. Joskus neljän aikaan mentiin sitten takasin kirkolle, käytiin suihkussa ja mentiin päivälliselle. Loppuilta sit vaan hengattiin siel kämpillä ja tutustuttiin toisiimme paremmin. Tiistai oli siis aika normi päivä eikä tapahtunu mitään jännempää.

Keskiviikko
Keskiviikkona mentiin aamupäiväksi Mississippi-joen vieressä sijaitsevan talon pihaan istuttamaan ja siirtämään puuntaimenia, jotka istutetaan sitten kesäks Meksikonlahden rannalle et ne estäis paremmin tulevia hurrikaaneja. Iltapäiväks mentiin sit takasin sinne mis oltiin maanantaina ja tiistaina ja lopeteltiin työt ja maalattiin vaja. Illalla taas hengailtiin kämpillä.

Torstai
Torstaina mentiin yhden miehen talolle, jossa me "demolished the house", eli revittiin lattiat ja seinät irti. Ennen ku päästiin siihen asti, meijän piti tyhjentää ne huoneet missä työskenneltiin kokonaan sellasesta typerästä roinasta. Ne huoneet oli täynnä kaikkee krääsää, mm kaikenlaista ruokaa ja juomaa joka oli jo menny vanhaks. Sielt näki et mitä kaikkee tuhoo se Katrinasta aiheutunu tulvinta sai aikaan. No siel siis päästiin ihan kunnolla hommiin. Meitä oli siellä yhteensä kolme eri van familya työskentelemässä, ja osa meistä lähti sit kahdelta jo pois, ku me mentiin maalaamaan sellasia kiviliuskoja. Maalattiin siis niihin mitä ikinä haluttiin, ja inspiraatio piti ottaa omista kokemuksista sen viikon aikana. Ite maalasin oranssi-kelta-punasen taustan ja sit maalasin siihen Mardi Gras -helmiä ja nuotteja, eli otin siis inspiksen Mardi Gras paraatista. Ne kiviliuskat viedään siis takasin New Yorkiin, jossa ne sit myydään yksillä markkinoilla, jolla kerätään lisää rahaa Operation Southern Comfortille (OSC), eli siis sille järjestölle joka järkkää näitä reissuja ja rahottaa kaiken rakentamisen. Maalaamisen jälkeen mentiin takasin kämpille suihkuun ja sit lähettiin Frech Quarterille pienelle shoppauskierrokselle! Käytiin kuuluisalla Bourbon Streetillä, joka on siis ihan hullu bilekatu, josta löytyy ihan kaikkea. Ostettiin sieltä meidän Vanilylle yhteiset hupparit missä oli New Orleans Saintsien (amerikkalainen jalkapallojoukkue) logo ja sit siin luki WHO DAT, joka on siis Saintsien sellanen huuto; "Who dat? Who dat? Who dat say dey gonna beat dem Saints?". Illalla käytiin ennen kämpille takasin menoa nii syömässä Bubba Gump ravintolassa, joka on siis teemaltaan Forrest Gump leffasta. Meil oli tosi hauskaa ja illalla päästiin yhentoista aikoihin takasin kämpille ja nukkumaan.

Perjantai
Vika työpäivä jollon kans työskenneltiin vaan puol päivää. Ennen ku mentiin töihin nii käytiin ainoossa paikallisessa high schoolissa Chalmettessa, ja saatiin ilmaseks hupparit. Sielt high schoolist oli myös koko viikon ajan paikallisia oppilaita meidän mukana kaikkialla. Sen jälkeen mentiin yhden vanhemman naisen kämpille, missä tehtiin kaikenlaista sekalaista hommaa. Kahen aikoihin mentiin takasin kämpille ja sit lähettiin minä, Ash, Harry, Stevie ja Keisha pesemään pyykkiä sellaselle yleiselle pesutuvalle. Se reissu oli niin mahtava ja onneton samaa aikaa ku olla ja voi. Eka ku mentiin sinne nii mulla oli jo valmiiks pieni päänsärky, lisäks olin tosi väsyny ja uupunu. No ku saatiin sit pyykit koneeseen nii lähettiin Ashin ja Harryn kanssa ostamaan pizzat läheisestä pizzeriasta. Mentiin sit siihen pizzerian ulkopuolelle aurinkoon venailemaan ja loppujen lopuks lähettiin ajamaan takasin siihen pyykkituvalle. Ku oltiin ajettu vähän matkaa nii Harry oli et "Where the heck is that place", ja just ku se sano sen nii me ajettiin suoraan sen pyykkituvan ohi. Mä ja Ash oltiin sit et "Yep, you just passed it.." Sit tehtiin uukkari ja päästiin loppujen lopuks takasin. Sen pyykkituvan kyltti oli kaikenlisäks viel sellanen järjettömän iso musta kyltti jossa oli isot valkoset kirjaimet, ja Harry silti ajo ohi.. No kuitenkin, mentii sit takas sisälle, ja sit ku mun piti laittaa pyykit kuivuriin niin tajusin et helvetti, missähän mun lompakko on. No, sanoin sit Harrylle et et viittis lähtee mun kans takas sinne pizzerian pihaan. Lähettiin sit ajamaan ja joku kilsan jälkee Harry oli taas et "How far was tha place!" ja sit mä olin et, joo, eiks se pyykkitupa viimeks ollu oikeella puolella, et eiks meijän pitäis mennä toiseen suuntaan. Oltiin siis koko ajan ajettu väärään suuntaan, ja sit käännyttiin takas ja ku oltiin jo kuolemassa nauruun omasta typeryydestämme, nii löydettiin se pizzeria, ja elämälle kiitos, siellähän se mun lompakko makaili siinä pizzerian edessä olevalla nurtsilla. No ajettiin sit takas ja tällä kertaa jopa läydettiin ekalla yrityksellä se pyykkitupa. Pyykit saatiin siis pestyä ja lähettiin takas kämpille valmistautumaan vikalle illalliselle, joka oli sellanen candlelight dinner. Siellä siis ruoan jälkeen sytytettiin jokaiselle pöydälle kynttilät ja kuunneltiin kaikkien ihmisten kertomuksia ja kokemuksia niiden viikosta. Sinne oli myös kutsuttu kaikki ne keiden taloja oltiin rakennettu viikon mittaan. Mäki jopa uskalsin puhua kokemuksistani, ja nyt ku mietin nii mulla ei oo yhtäkään muistikuvaa et mitä sanoin :D Olin niin hermostunu ku piti puhua isolle yleisölle ja mun ääniki väris ja jengi oli luullu et rupeen itkee tai jotain. Nojoo, mut hei btw, Harry koko reissun ajan kuvas meitä sellasella pienellä videokameralla ja se otti ihan kaiken koko viikon ajalta kameralle. Se lähettää meille kaikille ne raa'at versiot kaikista videoista, joita oli reilusti joku yli sata, ja sit se aikoo editoida sellasen version joka laitetaan sit facebookkiin. Tuun olee niin nolona ku nään ne videot, siel on niin älytöntä settiä osa et ei elämä.. Nojoo, mut sitä odotellessa! Oikeesti oon kyl tosi onnellinen et Harry otti ne videolle, saa niin paljon paremman kuvan et mimmosta siel oikeesti oli.

Lauantai
Aamulla oli aikanen herätys viideltä aamulla, ja kuudelta oltiin jo tien päällä matkalla takasin pohjoseen. Pysähdyttiin taas siinä samassa kirkossa ku tulomatkallakin ja jäätiin yöks. Tällä kertaa nukuin paljon paremmin! Ennen nukkumaan menoa hengailtiin vaan siellä kirkossa ja pidettiin viimestä kertaa hauskaa keskenämme.

Sunnuntai
Aamulla herättiin 2.30 ja lähettiin jo 3.00am jatkamaan matkaa että oltais aikasin takasin kotona. Ite olin kotona joskus kolmelta iltapäivällä. Illalla vaan purkailin laukkua ja chillailin. Olin niin väsyny jo et menin aikasin nukkumaan. Loppujen lopuks valvoin sunnuntaina 20h, ja tänään koulussa olin niin kuollu et meinasin nukahtaa joka tunnille. 

Nyt on aivan järjetön ikävä Vanilyä. Tulin älyttömän läheiseks etenkin Ashin ja Harryn kanssa, josta tuli mulle melkeen ku toinen isoveli. Niinku oon kertonu nii täällä oleminen on välillä niin teeskentelyä ja tekohymyilyä et se alkaa käydä tosi raskaaks. Tottakai tiedän et pitäis olla oma ittensä mut ei se vaan onnistu täällä niin helposti. Ton reissun aikana sain kuitenkin olla koko ajan oma itteni, ja sitku oikeesti viettin Vanilyn kanssa aikaa 24/7, nii sitä pientä perhettä oppi rakastamaan noinkin lyhyessä ajassa. Eilen illalla (sunnuntai), oli niin jotenkin paha olla kun oli niin kova ikävä ja ahdisti kamalasti. Mut me ollaan jo Vanilyn kanssa suunniteltu, että mä meen ens kuussa Morrisvillee (mistä suurinosa siellä meidän kirkossa olevista on kotosin, plus Ash ja Rach) ja sit pidetään siellä kivaa! Ja sit kun Harry on kotosin Bostonista, nii mennään kyläilee DaddyHarryn luona jossain vaiheessa. Harryn tyttöystävä Beth, joka oli kans reissussa mukana nii lupas et se hankkii mulle Harvardin yliopiston hupparin, vähänkö kivaa :) No joo, mut siis Vanilystä tuli tosi tärkeä ja rakas, ja oli jotenkin niin hyvä fiilis ku ne ihmiset oikeesti välitti ja sit ku sai halailla kaikkia ja oikeesti osoittaa läheisyyttä, mitä on täällä kaivannu tosi paljon. Vanily ja kaikki ne Morrisvillen uudet kaverit sano et ne aikoo tehdä ryhmämatkan joskus Suomeen moikkaamaan mua, tsih, saas nähä mitä sit keksitään!

Hei muuten, Harry keksi meille kaikille matkan aikana lempinimiä. Mä olin joko Fin, Finnie, Finland, tai Nosy, koska olin niin utelias :) Ash oli Muscles, koska se jakso kantaa niin paljon puun taimenia kerralla, Rach oli Struggles, koska se ei jaksanu kantaa monta taimenta kerralla, ja Maggie oli Maggs, Maggsie tai Mag-pie. Harrylla oli kans monta lempinimeä, mm DaddyH, Scary Uncle Harry (muilta van familyilta), Grandpapaaa, Hairball, ja sit sillä oli sellanen gangsta nimi, DJ Thug Monay, joka oli sen alter ego. Steve oli Stevie tai Stevie Wonder. Muuten, mun koulussankin jengi kutsuu mua nimellä Finland, koska se on helpompi muistaa ;)

Mut koko reissun aikana, nii vaikka me työskenneltiin koko ajan, nii meillä oli kauheen hauskaa ja hölmöiltiin koko ajan. Harry on oikeesti varmaan yks hauskimmista ja mahtavimmista ihmisistä ketä oon ikinä tavannu, ja loppujen lopuks siitä tuli sit se kuudes tyttö meijän perheeseen ;D Mut oikeesti matkan jälkeen ku Steve ja Harry vietti nii hemmetisti aikaa viiden teini-ikäsen tytön kanssa nii ne rupes käyttää samoja ilmauksia ku me, esim jotain et "OMG that's ridic!" tai "Oh my god your hair is awesome girl!" ja sit ne sano kaiken viel sellasel ihan sairaan mahtavalla äänellä ja pelleiltiin vielä lisää! Kaikki saatiin tietysti videolle, ja pääsin mä suomeakin puhumaan videolle muutamaan otteeseen ;D Mut oikeesti, oli maailman parhain viikko ikinä!

Vanily, I miss you like hell, you'll always be with me!
Love,
-Fin 

TÄÄLLÄ KUVIA NEW ORLEANSISTA!