Good times vs. Bad times? Good times win!

Hey mates! 

Olipas muuten outo viikonloppu! Oli tosi kivoja hetkiä ja sit tosi inhottavia hetkiä, mutta kivat hetket kyllä voitti loppujen lopuksi! Mutta, alotetaas ihan alusta taas, eli back to friday..

Eli siis, perjantai alkoi tosi kivasti. Mun aamu meni mahtavasti ja koulussakin olin aika hyper koko ajan. Perjantai oli siis tokan jakson vika päivä et sekin teki päivästä paremman. Nooo, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Muutama tunti ennen päivän päättymistä istuin Study Hallissa ja väsäilin läksyjä, kun eteen ilmestyy yhtäkkiä lappu vieressä istuvalta frendiltä, jossa luki jotain että 'hei juttelin Karenin (meidän aluevalvoja) kanssa ja se sano että sun serkku ei saa enää sun täällä oloaikana tulla tänne, onks tää totta?'. Tuijotin sit sitä lappua ihmeissäni ja olin että mitäs hemmettiä tää nyt on. Sit kysyin vaan että miks ihmeessä, ja kaveri vastas että meidän aluevalvoja oli sanonut että musta on tullut 'mouthy', elikkä epäkunnioittava, koppava, röyhkeä ja mulle on tullut huono asenne hostperhettäni kohtaan. Luin sen lapun varmaan viidesti läpi ja olin aivan ulkona et mitä hemmettiä tää nyt tarkottaa. Tän jälkeen mun hyvä fiilis lens ikkunasta ulos ja olin niin vihanen ku olla ja voi. Mä vihaan kuulla asioita itsestäni joltain muulta ennen kun edes itse tiedän niistä. Varsinkin kun istun Study Hallissa ja luen sen kaverin kirjottamalta lapulta. Loppupäivän en halunnu muuta kun selvittää sen asian. En tienny yhtään et tieskö mun hostperhe tästä ja et mitä hemmettiä oli meneillään. 

No tietenkin mulla oli heti suoraan koulun jälkeen away game, enkä ehtiny soittaa mun hostvanhemmille. Peli meni muuten tosi hyvin ja mäkin pelasin ihan hyvin! Mut kuitenkin, pelipaikassa ei tietenkään mun tuurin mukaan ollut kenttää koska se oli jossain aivan keskellä ei mitään, joten jouduin odottamaan kymmeneen asti illalla että sain lähetettyä tekstarin kotiin, jossa pyysin että jos he vois odottaa että pääsen kotiin, ja että mulla on niille asiaa. Hostvanhemmat oli tietenkin menny jo nukkumaan joten jouduin odottamaan aamuun. Sit aamulla kun heräsin, hostmom ja dad tuli yläkertaan ja kysy et mitä asiaa mulla oli. Sit kerroin koko jutun heille ja kysyin että tieskö ne siitä mitään. Kummatkin oli ihan yhtä ulkona ku mäkin, ja hostmomista tuli myös aivan yhtä vihanen ku mäki olin. Halusin eka kysyä mun hostvanhemmilta et tieskö ne asiasta mitään ennen kun oisin soittanu vihasen puhelun meijän aluevalvojalle. No, mun ei tarvinnu tehdä sitä, koska hostmom teki sen mun puolesta. Se sit soitti Karenille ja kysy et mitäs on meneillään, ja sit Karen halus puhua mun kanssa. Se syytti mua koko puhelun ajan ihan kaikesta, ja sano kaikki samat asiat päin naamaa kun mitä kuulin kaveriltakin. Hostmom kerto mulle ennen sitä puhelua että se oli puhunu Karenin kanssa, ja oli kertonu kaikesta mitä oli tapahtunu sillon siellä meijän Kanadan matkalla. Karen oli tietysti omalla tyylillään tulkinnut asiat aivan päinvastoin kun ne oli oikeesti tapahtunu. Se sano mulle siinä puhelimessa että olen loukannut mun hostvanhempia, ja että mun pitää lopettaa se välittömästi. Sit se sano että musta tuli koppava sillon kun olin viettäny aikaa serkkuni kanssa. Mä olin niin vihanen jo siinä vaiheessa et jumankauta mitä hemmettiä mun serkulla on asian kanssa mitään tekemistä, sehän asuu New Jerseyssä? Karen ei sit kuunnellu tietenkään mitään mitä selitin sille, ja loppujen lopuks mä olin niin vihanen ja järkyttyny kaikesta mitä sen suusta tuli, et hostmom otti puhelimen mun kädestä pois ja jatko puhumista itse. Karen ei vieläkään uskonu mitään mitä mun hostmom sano, ja se jopa kysy mun momilta että ootteko te tyytyväisia elinaan ja että haluatteko te vielä pitää hänet. Mun hostmom oli et tietenkin me halutaan, miksei haluttais? Se oli tehny jostai pienestä ohimennen heitetystä kommentista maailman isoimman ongelman, ja luuli että taivas hemmetti putoo alas. Puhelun jälkeen sit sanoin hostvanehmmille että jos on ikinä jotain mistä ne loukkaantuu, tai et teen jotain väärin, et niiden pitää kertoo siitä mulle et pystyn korjaamaan ne asiat jotka teen väärin. Ne vaan sano, et ei ollu mitään ongelmaa mistä olis ees pitäny mainita. Hostdad vielä heitti lopuks et ihan vaan Karenin kiusaks me kutsutaan mun serkku tänne takasin ens viikolla.

No loppu hyvin kaikki hyvin, olen edelleen tosi vihanen koko jutusta, ja aijon soittaa Bostoniin EFn päätoimistoon uudelleen. Oon jo kerran valittanu meidän aluevalvojasta, ja sillon ykskään niistä asioista ei koskenu mua. Tällä kertaa koski, ja mä en rupee kattelee tällästä, että kuulen musta kaikenlaista paskaa ympäri kaupunkia, ja et mä oon viimenen joka asiasta tietää. Ja kaiken huipuks, Karen vielä valehteli mulle päin naamaa ja sano että se mun kaveri tais vaan kuulla vahingossa tosta asiasta ku se oli soittanu siitä vielä EFn päätoimistoon ja keskustellu niiden kanssa asiasta. Oikeestihan Karen oli päin naamaa aivan suoraan kertonu tosta asiasta mun kaverille, joten kiitti näistä vaan. Juttelin muuten myös entisten vaihtareiden kanssa, jotka oli ollu täällä viime vuonna, ja myös heillä oli samanlaisia ongelmia Karenin kanssa. Ykskään ei luottanu siihen ja se oli kehitelly kaikenlaisia omia teorioitaan aivan joka asiasta. No, mutta eipähän enää tuu sanottua sille naiselle yhtään mitään. 

 No, mutta sitten ilosempiin aiheisiin! Loppupäivä meni siis mukavasti lauantaina, hengailtiin vaan perheen kanssa ja katteltiin leffoja. Sunnuntaina menin sitten taas Kristin kanssa lumilautailemaan. Oli tosi kivaa, ja paikat taas kipeenä ja mustelmilla. Mutta mutta, pikkuvikoja ;) Amerikkalaisen jalkapallon playoffit päätty tänä viikonloppuna, ja selvis et mitkä kaks joukkuetta pääsi Super Bowliin. Mun hostperhe tykkää kauheesti seurata niitä matseja, että jengi on nenä kiinni telkkarissa näinä aikoina. Kahen viikon päästä on sit Super Bowl, tulee olee kivaa! 

Mutta tänään maanantaina alko siis koulussa uus jakso! Mulla alko se graafisen suunnittelun kurssi, ja kun kävelin sinne luokkaan sisään, olin ihan et oh hi guys, meitsi on ainoo tyttö sillä kurssilla :D Sit yks poika kenen vieressä istun Spanish tunnilla sano et joo, sä oot varmaan joku kolmas tyttö ikinä kuka on ottanu sen kurssin. Ihmettelin sitten siinä ittekseni et aika outoa, ei sen pitäis niin miesvaltanen ala olla ;D Nojoo, mutta se kurssi kuitenkin vaikuttaa kivalta, ja me saadaan työskennellä sellasilla aivan superhienoilla Applen tietsikoilla, tsiii, kivaaaaa!

Meillä alkaa liikkunassa nyt muuten uinti, mikä on aika lame. Tykkään uimisesta, mutta en koulussa. Enkä toisiaan sillon kun on tasan 40 minuuttia aikaa vaihtaa vaatteet, uida, ja vaihtaa vaatteet uudestaan. Pikkasen tulee kiire? Perjantaina saadaan hei sit meijän jaksoarvioinnit, ilmotan sit et kuinka kävi ;) Mutta siis, halusin vaan vähän kertoa teille tästä viikonlopun episodista! Nytpähän tiedätte ;)

Kirjoitellaan taas myöhemmin lisää!

XOXO,
<3ELina

Snow, snow and snowboarding!

Heipsanssaa!

Ääää sori on taas ollu aika laiska enkä oo kirjottanu tänne mitään. Mut oikeesti yks tosiasia on se et täällä ei oo oikeen tapahtunu kauheesti :D Perus arkee, ei siinä oo kauheesti kerrottavaa..

No mut tällä kertaa ainaki jotain! Viime viikonloppuna pääsin ekaa kertaa lumilautailemaan! Meillä on tossa 10min päässä hemmetin hyvä laskettelukeskus jossa sitten kävin kaverin kanssa. Oli aivan mahtavaa! Ekaa kertaa laskin kahteen vuoteen, ja hemmetti ku oli paikat kipeenä sen jälkeen.. Tuskin pääs sängystä ylös seuraavana päivänä :D Ja perse ja polvet oli aikalailla mustelmilla, mutta oli ihan älyttönän hauskaa joka tapauksessa! Meidän piti tänä viikonloppuna mennä uusiks, mutta tällä viikolla on ollu ihme lämpöaalto päällä ja lumi muuttu aikalailla loskaks. Ajateltiin sit et turhaa sitä menee sinne laskemaan loskaan ja tuhlaa siihen rahaa. Se vielä kaikenlisäks vissiin oltais suljettu aikasemmin. Mutta katsotaan taas ensi viikonloppuna uusiks!

Muuten, en tiedä oonko koskaan maininnu, mutta täällä on sellanen elokuvateatteri, joka on auki vaan perjantaista sunnuntaihin, ja se näyttää vaan yhden elokuvan viikossa, joka sit vaihtuu viikottain. Kävin siellä ekaa kertaa viime viikonloppuna kun siellä näytettiin The Blind Side. Oli hyvä leffa, suosittelen ;) Mutta siis se teatteri on sellanen älyttömän pieni ja söpö, en oo ikinä ennen kyl kuullu leffateatterista joka näyttää yhden leffan viikossa. Mä kyl toisaalta oon tottunu siihen Helsingin tennispalatsiin, pikkanen kokoero? Ja muuten, se on ihan älyttömän halpa! Liput iltanäytökseen on 4 euroa, ja päivänäytökseen 2,5 euroa! Mutta parempi mulle ;))

Haha, tein tänään muuten yhtä enkunkurssia minkä suoritan Suomeen, niin sit kun tein sitä luetunymmärtämisvihkosta, niin oli vähän vaikeuksia kääntää lauseita 'asiantarkasti luontevalle suomenkielelle'. Luin ne lauseet sit äitille skypen kautta, ja se pikkasen naureskeli mun luontavalle suomenkielelle. Hemmetti et se kuulosti tyhmältä, en ees ite ymmärtäny sitä lausetta jonka kirjotin.. No mutta, enää 6kk jäljellä niin pääsen oppimaan lisää suomea ;)

Sitten, kirjotan nyt tähän väliin vähän siitä että millasta on siis olla vaihto-oppilas, kun oli tullu taas kysymyksiä :) Toisaalta, koko tää mun blogi aikalailla kertoo siitä että millasta on olla vaihto-oppilaana, siihen on aika hankala vastata muuten. Itse ainakin nautin siitä. Ihmiset on oikeesti kiinnostunu ja on helpompi saada kavereita kun käyttää tekosyynä 'hei oon vaihtari'. Juttu lähtee kummasti luistamaan ;) Välillä on tietenkin vaikeempiakin aikoja, ja ikävä kotiin, mutta sitä vaan pitää ajatella, että tää ei tuu ikinä tapahtumaan samanlailla uudestaan, ja että se loppujen lopuks on vaan vuosi (oikeastaan 10kk). 

Kirjotin jo muutama postaus aikasemmin, että yks syy varmaan siihen, että mulla menee näin hyvin täällä, on se että valmistauduin tosi hyvin. Luin tosi monia entisten ja nykysten vaihto-oppilaiden blogeja, kysyin miljoona-ja-yksi kysymystä EFn toimistolta, ja tietty entisiltä vaihtareilta. Plus juttelin äiskän kanssa kaikista mahdollisista asioista jotka voi tapahtua, ja kaikista tilanteista joihin voisin joutua. Se anto sellasta varmuutta, että oli ees jonkulaista ideaa mihin sitä on ryhtymässä. Mähän sain perheen vasta viikkoa ennen kun lähdin, mutta silti perheen kanssa menee mahtavasti. Tärkeintä on varmaan se että lähtee avoimin mielin.  Tää vuosi on ollu, ja tulee vielä olemaan tosi erilainen kun mitä normaali vuosi Suomessa ois ollu. Tästä vaan pitää ottaa kaikki ilo irti! Itseasiassa, tossa viime viikolla, istuttiin ruokkiksella, ja sit tein siinä jotain läksyjä, ja kun olin valmis, sanoin vaan ilosesti et 'and tadaaaa, i'm done!'. Sit yks kavereista siinä nauro ja sano et 'maan i love you'. Sit tyhmänä nauroin kans ja kysyin et miks, nii se vaan vastas et ku oon aina niin energinen ja ilonen, ja et oon kivaa seuraa. Tuli tosi hyvä fiilis 8) Hymyileminen siis kannattaa! :)

Mä oon ite aika paljon yhteydessä kotiin. Mulla on siis oma läppäri täällä mukana, joten pääsen koneelle millon haluan. Perhe ei oo koskaan sanonu että viettäisin liikaa aikaa koneella tai muuta, joten oon aika hyvin tasapainottanu kaiken. Vanhempien kanssa puhun melkeimpä joka viikonloppu skypen kautta, ja sähköposteja lähetellään useemman kerran viikossa. Myös facebookissa ja mesessä tulee juteltua sukulaisten ja frendien kanssa. Olin ite sataprosenttisen varma siitä että haluan lähteä, mutta tottakai muakin huoletti kaikenlaiset asiat, just se et mitä jos kaikki onki muuttunu tosi paljon ja kaikki onki hirveen erilaista. Loppujen lopuks vaan ajattelin, että perhe pysyy aina, ja tän vuoden jälkeen ainakin huomaa et ketkä on oikeesti hyviä ystäviä. Hyvin pystyy erottelee et keiden kaikkien kans on ollu jutussa :) Välillä on kyllä tosi ikävä kotiin. Mulla on aika omalaatuset keinot siihen miten siitä pääsee yli ;D Mutta yleensä en oikeestaan kauheesti mainostele ihmisille että on ikävä kotiin, en haluu mitään turhaa yleisöä :D

Viime viikko oli kyllä jotenkin kummallisen hankala. Tai siis jotenkin pienistäkin jutuista lähti ajatuskierre liikkeelle ja siinä sitten itkua pidäteltiin kun tuli niin kova ikävä kotia. Oli muuten tosi kiva ku espanjan maikka ruokajonossa kysy et eiks mulla oo yhtään ikävä kotiin. Siinä sit olin et joo, onhan mulla. Olispa ollu kiva ruveta itkemään ruokajonossa 8) Noo, kyl meitsi tän handlaa!

Heeei en tiedä muuten kerroinkos jo teille maan matoseni, mutta pääsen ehkä hiihtolomalla koulun kanssa käymään New Orleansissa! Mennään sinne ja sit tehdään hyväntekeväisyystyötä, eli rakennetaan taloa ja istutetaan puita ja sellasta. Oon tällä hetkellä vielä jonotuslistalla, et saa nyt nähä pääsenkö sinne, mutta se meijän maikka joka järkkää sen niin oli soittanu sinne järjestöön ja pyytäny jos ne vois siirtää mun nimeä vähän eteenpäin siinä listassa ku oon vaihtari :D Joten mullapas on aika hyvät mahikset päästä sinne! Saan tietää helmikuun ekalla viikolla niin ilmottelen sitten teillekin!

Tulin tässä just muuten pelistä, ja se meni tosi kivasti! Sain pelata kaks kertaa ja olin ihan hyväkin! Olin aika ylpee ittestäni ku en ollu ihan täys paska siellä kentällä ;) Vielä joku vajaa kuukausi lentopalloa jäljellä! En ajatellu alottaa mitään keväturheilua, koska oon ihan surkee softballissa ja vihaan yleisurheilua :DD Joten ajattelin chillailla ja ehkä kattella että jos sais tota tanssia taas johonkin väliin laitettua. Kyllä kaipaa tanssimistä ihan älyttömästi! Vaikka ei hoppia pääsis tanssimaan niin ees steppiä tai balettia! Täytyy nyt käydä siellä kattomassa että mimmosia kursseja niillä on tarjolla :)

Toka jakso loppuu muuten nyt perjantaina. Kaikki puolen vuoden kurssit siis päättyy, elikkä multimedia ja driver education. Teen ajokokeen varmaan joskus keväämmällä, toivotaan et saisin kortin, säästyis muutama tonni siinäkin ;) Mulla alkaa muuten kolmannessa jaksossa sellanen teknologian kurssi, mikä keskittyy pääasiassa graafiseen suunnitteluun. Oon ihan instikkapintona ja odotan sitä kovasti! Muuten vika työ joka tehtiin art tunnilla niin on ihan mahtava! En malta odottaa et pääsen Suomeen kokeilee kaikkia uusia juttuja mitä oon täällä oppinu! Täällä taideohjelma on vaan niin erilainen kun Suomessa, tykkäilen aivan älyttömästi!

No mutta nyt lähden tästä nukkumaan, yritän (yritän oikeesti tosi kovasti) kirjottaa useemmin! But until then homies!

Ikävoiden,
<3ELina!

Buffalo-Niagara Falls-Toronto!

Y'elllo homies!

Nyt on eka Amerikkalainen joulu ja uus vuos takana! Myös Kanada käytiin serkku Maritan kanssa vallottamassa ja elämä hymyilee!

Alotetaan nyt vaikka ihan alusta, eli joulusta! 25. päivä alkoi siis sillä että pikkuveli tuli kaheksalta aamulla koputtamaan oveen että joko me voitais herätä. Se ois helposti heränny vaikka kuudelta avaamaan lahjoja ois se olis siitä ollu kiinni, mutta me suomalaiset unikeot kaivataan jokapäiväinen horroksemme :D Mutta siis aamulla kaheksalta mentiin sitten alakertaan ja siellä odotti iloinen ylläri kun hostmom oli tehnyt riisipuuroa! Syötiin sitten sitä samalla kun ruvettiin availemaan lahjoja. Vähän myöhemmin katottiin Maritan kanssa lumiukko mun läppäriltä ja sit asenneltiin kummankin koneelle iTunesit ja ruvettiin laittelee biisejä! Illalla joskus viiden aikaan hostmomin siskot ja isä perheineen tuli sitten jouluaterialle meidän luokse. Syötiin valkosipuliperunamuussia, savustettua kinkkua, öljyssä paistettua kalkkunaa, sellasta makeista perunoista tehtyä laatikkoa (vähän niinku perunalaatikko), stuffingia (=täyte, joka on tehny vaaleesta leivästä ja vihanneksista) ja leipää. Kalaa ei tietysti missään nimessä ollut ollenkaan :D Ruoan jälkeen vaan istuttiin ja jutskailtiin, ja sitten Tanya ja sen siskot toi pianon alas ja laulo muutaman joululaulun. Me laulettiin Maritan kanssa kans mukana ja sit ku ne laulo O Holy Nightia, niin mä kävin tulostaa ne sanat suomeks ja siinä sitten laulettiin Jouluyö, juhlayö suomeksi. Jälkeenpäin laulettiin myös Petteri Punakuono, ja kaikki kuulosti niin hassulta ku ne yritti laulaa meidän mukana suomeksi :D Illan päätteeks näytettiin vielä YouTubesta suomalaisia musavideoita ja Dannyn ja Armin I wanna love you tenderille naurettiin kamalasti! Tanyan isä on muuten 17-vuotiaana muuttanu Amerikkaan Unkarista, ja me sit Maritan kanssa haastateltiin sitä kaikesta. Oli muuten aika jännä, ku me kyseltiin kaikenlaista siltä isältä, niin myös Tanya ja sen siskot oli kauheen uteliaita oman isänsä lapsuudesta. Ois luullu että ne olis jo tienny kaiken sen :o

Joulu siis tuli ja meni, oli ihan hauskaa, tosiaan vaan hemmetin erilaista. Koti-ikävä tuli kans ku availi lahjoja kotoota, onneks oli kuitenkin edes serkku täällä! Seuraavana aamulla lähdettiinkin kohti Buffaloa. Me oltiin serkun kanssa samassa autossa hostveljien kanssa ja niillä tais vähän mennä hermot ku popitettiin suomalaista musaa autossa ja annettiin ääninäytteitä meidän mahtavista lauluäänistämme! :D Saavuttiin sitten 4,5 tuntia myöhemmin Buffalon viereiseen pieneen kaupunkiin, Springvilleen, jossa asuu hostdadin vanhemmat ja suku, ja kirjauduttiin sisään meidän hotelliin. Mulla ja mun serkulla oli tietenki oma huone, ja se oli ihan mahtava verrattuna siihen kuinka halpa se oli! Suomessa sillä hintaa olis joutunu nukkumaan lattialla jossain kommuunissa :DD No mutta hotelli oli siis kiva, ja kun oltiin vähän palauduttu ajomatkasta ja vaihettu vaatteita, lähettiin hostdadin vanhempien luokse vielä toiselle jouluaterialle. Johnin vanhemmat on tosi mukavia, ja siellä oli myös yksi Johnin siskoista kylässä. Siinä sitten syötiin ja hassuteltiin, ja Johni näytti paljon kuvia perheestään. Sen Johnin siskon poika soittaa muuten bändissä ja se on tosi hyvännäkönen, nii me sit sen siskon kanssa päätettiin että mä meen sen pojan kanssa naimisiin ja Maritasta tulee mun kaaso :D Se lupas vielä että lähettää mulle yhen niistä sen pojan levyistä ja pyytää vielä nimmarinki. Haha, meil oli ainaki hauskaa :D 

Johnin vanhemmilta lähettiin vielä kyläilemaan Johnin toisen siskon luona. Sillä on yhteensä kuus lasta, joista kolme on huostaanotettuja ku niiden oikee äiti on narkkari. Sit ne asuu sellasessa aivan älyttömän pienessä kämpässä vielä kolmen koiran ja kahden kissan kanssa. Se sisko ja sen mies oli ihme kyllä molemmat tosi ilosia ja onnellisen näkösiä vaikka niillä olikin siellä kotona sellanen eläintarha :D Ne muksut oli aivan älyttömän sulosia! Ne vaan kiipeili Maritan, mun ja mun hostveljen sylissä ja sit yks niistä otti mun ja Maritan Nomination -korut ja hostveljen rannekellon ja rupes leikkimään niillä. Ihan mahtavia mukuloita, surkeeta vaan kun niillä on ollu niin kauhee lapsuus!

Tältä toiselta siskolta mentiin sitten takasin hotellille hengailemaan ja seuraavana aamuna käytiin vielä aamupalalla Johnin vanhemmilla ennen kun lähdettiin ajamaan kohti Niagaran putouksia! Haha, sit muuten just kun oltiin lähdössä siitä Johnin vanhemmilta autolle, niin tulin ne kuistin portaat perse eellä alas :D Tein sitten talven ekat lipat suoraan lumihankeen. Sit ku olin menossa autoon sisälle niin hostmom vaan huutaa et OMG you're bleeding ja sit huomasin et olin leikannu sormeni johki. Sit vaan takas sisälle hakee laastarii ja matka jatkuu taas. Oon mä kyl aika ekspertti näis portais, pakko myöntää! :D

Kun lähettiin ajamaan Buffaloon päin, aivan älytön lumimyrsky yllätti ja näkyvyys oli silleen viis metriä eteenpäin. Ajettiin sit puolet matkasta (n. tunnin verran) sellasta kuuskyt kilsaa tunnissa perjaattessa ihan sokeena. Vihdoin sitten kuitenkin päästiin Buffaloon ja ajettiin Peace Bridgen yli Kanadaan! Saavuttiin sitten siihen Kanadan rajalle ja venailtiin pääsyä tulliin. Se mies siinä tullissa ei tainnu oikein tykätä meistä... Ku oltiin siin venailemas nii se tullimies vaan kävi passit läpi ja vilkuili ilkeesti ja sit se yhtäkkii kysy et 'what did you do in Russia?!' ja sit se katto Maritaa niin Marita vaan huus et 'It wasn't me, it was HER' ja osotti mua ja sit mä vaan jotain sönkötin et ''jöö i was on holiday'. Ne ei ilmeisesti tykänny Venäjästä, ja luuli et oon terroristi ku kävin Pietaris kuus vuotta sitten, mukavaa :D No mut se mies sit viimein päästi meijät menee ja se eka tunti Kanadan puolella oli suoraansanottuna metsää, metsää ja lisää metsää. Eka isompi kaupunki joka tuli vastaan tais sitten olla jo Niagara Falls, joka on siis myös kaupunki Kanadassa että USAn puolella. Kanada on kyl panostanu omaan puoleensa pikkasen enemmän ku jenkit, mut kiva se oli kuiteski.

Viimein sitten saavuttiin meidän toiselle hotellillemme. Meillä oli taas oma huone ja tällä kertaa hotelli oli ilmanen ku John on matkustanu niin paljon nii se saa hotellihuoneita ilmaseks vähän jokapuolelta :D Hotellissa oli myös uima-allas ja poreamme joihin me mentiin sit illemmalla lillumaan. On muuten ihan kauheen outoa ku Suomessahan ei missään nimessä saa mennä uimaan muissa kuiteissa kun bikineissä tai uimapuvussa, ja altaaseen mennään aina suihkun kautta. Täällä jengi ui t-paidoissa ja shortseissa ja vaikka minkälaisissa kuiteissa. Ihanan hygieenistä<3 Yay mutta sitten käytiin myös sellasessa kreikkalaisessa ravintolassa syömässä kun Kou Touki, oli varmaan parhainta kreikkalaista ruokaa mitä oon syöny Kreikan ulkopuolella :D Marita söi USAssa ensimmäistä kertaa lohta ja sit maisteltiin Ouzoa! Hostisoveli oli illan päätteeks vähän tuiterissa ja seuraavana päivänä ku oltiin menossa Torontoon nii se vaan oksenteli koko aamun. Ehhe, olipa kivaa :D Kanadassahan siis ikäraja alkoholijuomissa on 19, eli Marita ja hostveli sai molemmat juoda. Käytiin myös muuten Niagara Fallsin Hard Rock Cafeessa, oli aika mahtavaa. Oli kyllä älyttömän kallista ja hemmetti mitkä verot tulee tuotteisiin. Argh, no mut on se kuitenki halvempaa kun Suomessa ;)

Illemmalla mentiin sit vihdoin ja viimein kattomaan Niagaran putouksia! Oli aivan mahtavaa, ei sitä voi oikeen sanoin kuvailla, ne pitää itse nähdä. Perjaatteessa siellä oli vettä, jäätä, tuulta, lunta, lisää vettä ja vielä vähän vettä. Oli aivan pirun kylmä koko ajan, ja tuuliki ihan älyttömästi. Mutta putoukset oli siis aivan upeet, varsinkin illalla kun ne oli valaistu niin kivasti! Sitten siinä putousten vieressä oli sellanen valopuisto, missä oli jouluvaloilla tehty kaikkia erilaisia hahmoja ja koristeluja. Oli aika huikeen näkösiä! Laitan vielä teille muutaman kuvan sit loppuun!

Tokana päivänä mentiin sitten käymään Torontossa. Oli kyllä ihan mahtava kaupunki! Ei me hirveesti toisaalta sitä kierrelty koska siellä oli ihan saakelin kylmä. Hengailtiin ostarilla keskellä kaupunkia ja shoppailtiin. Oli kyl siis paljon kalliimpaa verrattuna USAan ja verot oli tosi kovat, mutta oli hauskaa silti! Maritan kanssa käytiin kyllä kääntymässä siinä ulkopuolellakin, mut ei siinä kauaa pystyny olee ku jääty samantien! Siel oli kyllä sellasella aukiolla kiva hyperkuusi ja sitten siellä oli puhuvat liikennevalot. Ne oli aika oudot kyl mutta siinä ne jotain löpisi, haha. Kato ettei vaan jää epäselväks millon pitää ylittää tie :D 

Mutta Toronto oli siis kiva, ainoastaan älyttömän kylmä. Lähettiin sitten illalla ajamaan takasin Niagara Fallsiin. Marita tuli kyllä illalla vielä kipeeksi, varmaan just kun oli niin kylmä ja tuuli kovasti. Tilattiin sit vaan pizzat hotellihuoneeseen ja käytiin nopeesti vielä kääntymässä putouksilla ottamassa vikat kuvat! Nähtiin muuten villi kettu! Se vaan hengaili siinä tienvieressä, eikä ees liikkunu ku otettiin kuvia. Outoa, en mä Suomes vaa oo kettui bongaillu :)

Seuraavana aamuna lähdettiin taas ajamaan kohti Buffaloa. Rajalla meni asiat paljon sujuvammin ja se tyyppikin oli jopa mukava! Lähettiin sitten ajamaan vielä sellaseen ravintolaan, jossa käytiin lounaalla Johnin vanhempien kanssa. Matkalla muuten bongattiin Maritan kanssa sellanen kyltti missä luki Amber Alert. Kysyttiin sit hostmomilta et mitä se meinaa, niin se selitti et jos ne valot siinä kyltissä vilkkuu, niin se tarkottaa että joku lapsi on siepattu, ja sit se yleensä kertoo jonkun radiokanavan tai jotain mistä voi käydä kuuntelemassa esim. jonkun auton mallin ja merkin, että voi auttaa poliisia ettimään tiettyä autoa että saatais lapset takasin kotiin. Sen nimi on Amber Alert koska joskus oli kadonnu tyttö nimeltä Amber ja se oli tosi iso tapaus, niin se sit nimettiin sen tytön mukaan. Aika hyvä systeemi, kun täällä kuitenkin katoaa aika paljon lapsia. Mutta lopulta siis saavuttiin sinne ravintolaan. Se oli aika hauska, ja meijän piti venaa joku 10min että päästiin edes syömään. Sen ravintolan vieressä oli sellanen pieni myymälä missä myytiin kaikenlaista hauskaa. Hengailtiin sitten siinä kun venailtiin että meidän pöytä on valmis. Kaupoissa ruvetaan jo Ystävänpäivääkin hehkuttamaan, menee se aika vaan niin nopeesti..

Lounaan jälkeen hyvästeltiin Johnin vanhemmat. John lähti ite ajamaan kotia kohti hakemaan meidän koiran hoidosta ja me muut sitten mentiin Waterloo Outlettiin shoppailemaan. Mmmmm kyllä mä tykkäsin, halpoja ihania outlet tavaroita paljon paljon! En kyllä ostanu muuta kun lumilaudan ja kamat! Sain muuten ihan älyhyvällä diilillä; Burtonin lauta ja siteet ja DCn kengät 270e! Rakastan! Outleteista mentiin sitten vielä Syracuseen käymään sellasessa toisessa valopuistossa. Siellä oli joku viiden mailin polku valoja, samalla systeemillä ku Niagaran putouksillakin. Oli aika kivaa taas!

Illalla saavuttiin sitten puolikuolleina kotia. Oli rankka reissu ja hemmetisti autossa istumista, mutta Kanada oli aivan ehdottomasti sen arvonen! Seuraavana päivänä oliki sitten uuden vuoden aatto! Oli ehkä laimein uus vuos kyllä ikinä, täällä ei saa edes ampua raketteja ku se on laitonta ;D No, Marita tuli kuumeeseen, niin katottiin koko ilta leffoja ja sitten keskiyöllä katottiin telkkarista kun Times Squaren pallo tippui. Erilainen uus vuos tosiaan, mutta niitä tulee lisää!

Sit ku seuraavana aamuna, eli perjantaina, syötiin aamupalaks pannukakkuja nii ruvettiin Maritan kans miettimään et hemmetti nyt on vuosi 2010! Sit ku rupesin kelaa enemmän, niin tajusin et mullahan on enää puoli vuotta jäljellä! 6kk, kelatkaa! Tuliko vähän paniikki, aika menny ihan tajuttoman nopeesti.. No joo mutta sitten aamupalan jälkeen mentiin vielä Watertowniin kattomaan leffa Up In the Air. Musta ja Maritasta se oli ihan hauska, sellanen viihdyttävä, mut hostveli ja mom ei sit taas tykänny ollenkaan. Nojoo, makunsa kullakin. Leffan jälkeen mentiin vielä hostmomin siskon luokse uuden vuoden pippaloihin syömään ja hengailemaan. Sit sinne tuli myös momin äidin äiti, joka oli 98-vuotias teräsmummo! Se oli hemmetin hyvässä kunnossa ja oli tosi kiinnostunu musta ja Maritasta ja Suomen systeemeistä. En muista muuten et oonko maininnu aikasemmin, mutta mun perhe lausuu aina ruokarukouksen ennen syömistä, niin Marita sitten sano sen suomeksi ja hostveli englanniksi. Oli aika hassua :D

Tänään lauantaina aamulla Tanya oli tehny meille taas riisipuuroa, jota syötiin sitten ennen kun Marita lähti kohti kotia. Oli kauheen outoa ja talokin tuntu kauheen tyhjältä ku Marita ja isoveli molemmat lähti. Oli jotenkin jo tottunu et on enemmän jengiä talossa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, ja oli maailman mahtavin joululoma! Katsotaan mitä saadaan ens vuonna aikaan 8)

Mutta aivan mahtavaa uutta vuotta 2010 kaikille, see ya in 6 months! ;)

Kippis,
<3Elina