Jeppalihei!
Tsädäm, eka blogiteksti, saas nähdä mitä kaikkea jänskää mä tähän keksin 8)
Tänään on lähtöön jäljellä noin 30 päivää! Arvioitu lähtöpäivä on siis 11.-13.8, mutta mulle sanottiin että sekin voi vielä muuttua. Ihanaa, kiva tehä loppukesän suunnitelmia kun ei edes tiedä millon on lähdössä. Mun tuurilla puhelin soi huomenna: "jöö, lähet kahen viikon päästä". Tulispa aika paniikki :s Ihme juttu kyllä, että mä en vieläkään ole paniikissa (okei vähän saa valehdella..). Tosin pikkuinen paniikki rupee kohta muodostumaan koska mulla ei siis vieläkään ole perhettä. Mä olen aivan varmasti siinä vaihtarijoukossa jotka lähtevät matkaan ilman perhettä. Nojoo, mut ois vaan ehkä kiva tietää et pakkaanko talvi- vai kesäkamat mukaan..
Mutta joo, teille kaikille kivoille tietämättömille ihmisille siellä ruudun toisella puolella, jotka eivät satu mua tuntemaan aikaisemmista kohtaamisista, olen siis Elina, hauska tutustua ;) Viimeiset 17 vuotta oon chillaillu Suomessa ja nyt olis siis tarkoitus lähteä valloittamaan Atlantin toista rantaa. Vaihtarisuunnitelmia mulla on ollu varmaankin joku viimeset viis vuotta. Ollaan perheen kanssa aina matkusteltu paljon, melkein vuosittain, joskus parikin kertaa vuodessa. Matkustelu on siis tosi lähellä sydäntä ja sen takia mä varmaan nyt olenkin venailemassa isäntäperhettä seuraavaksi vuodeksi.
Kyl mulla on ehkä jonkinlaista kuvaa et minnepäin Jenkkejä sitä ollaan menossa. Aika hataraa tosin, ku mikään ei ole koskaan pysyvää eikä varmaa. Nojoo, mutta kuitenkin, mulle tuli tossa jokunen aika sitten tieto, että mulle oltais etsimässä isäntäperhettä Kansasista. Whippii, juhuu ja silleen okei mut ei. Olin aika pettyny kun luin sanan 'kansas'. Mun osavaltio-toiveet on vaihdellu itä- ja länsirannikon välillä viimeset 4 vuotta, ja nyt saan kuulla että mulle etsitään perhettä aivan just eikä melkeen tismalleen tasan keskeltä Yhdysvaltoja. Mulle tulee kauhee identiteettikriisi ku en voi sanoo et 'meitsi asuu ens vuoden joo itä(tai länsi-)rannikolla'. Nojoo, mut vielä voin dissata Kansasia ku ei ole perhettä. Mut in the end ei sillä ole paskaakaan väliä että missä päin sä asut jos perhe natsaa ihan kympillä kohdille. Toivotaan et näin käy, sitä odotellessa!
Mutta ehkä voisin vielä kertoa jotain itsestäni, että te rakkaat (ja vähemmän rakkaat) lukijani saatte jonkinlaista kuvaa että mimmosen sekopään kanssa sitä ollaan tekemisissä. Olen siis aikamoinen energiapakkaus, tosiaan. Äidin sanojen mukaan duracelpupu, kenen pattereita ei tarvitse koskaan vaihtaa. Aika osuvasti sanottu joo! Jos duracelpupu sanoo teille yhtään mitään nii taidatte arvata mun olevan aika menevä ja rento tyyppi. Lisäks mä kulutan aikaani lähinnä tanssin parissa. Hiphop by heart ja silleen eiks je? Eli siis hoppia ja sen alalajeja tulee aika paljon treenailtua. Tanssin lisäks mä soitan pianoa, piirrän, maalaan, tykkäilen kovasti eri kielistä, valokuvaan, luen ja niin joo; matkustelen. Oon mä ihan hyvä koulussakin, numerot on aina pysyny korkeella, mut good for me right? Mut yhdessä lauseessa kuvattuna mä oon aikalailla justiinsa funky and life-loving duracelbunny!
Omasta perheestäni sen verran, että mulla on isoveli, vanhemmat ja namimurupöpsöli kisumirri, plus jos tietenki lasketaan äitin uus mies ja iskän uus nainen, niin ne vois myös lisätä listaan. Asun vielä nooooin arvioidusti kolmisen viikkoa iskän ja veljen kanssa tässä Tikkurilan kupeessa Vantaalla, mutta muutan just ennen Jenkkeihin lähtöä äidin luokse Korsoon, koska iskä myy tän nykysen kämpän ja muuttaa sen vaimon luokse Karjaalle. Veli yrittää just ettiä omaa kämppää ennen ku se lähtee tammikuussa armeijaan. Tosi kiva siis rempata, muuttaa, pakata ja panikoida seuraavat neljä viikkoa. Vaan neljä viikkoa..
Ohh so sweet story of my life, toivottavasti joku jaksaa lukea ehkä jatkossakin mun kirjotuksia! Täähän on kyllä oikeesti aika kivaa, pakko myöntää! Mutta, mutta, mä kirjottelen teille namipöpsölit lisää heti kun tulee jotain mielenkiintoista kerrottavaa, jotain mainitsemisen arvoista (=isäntäperhe, lähtöpäivä, paniikki?). Mut hey see you later alligator ja silleen, muistakaa hymyillä!
Cheers,
-Elina
pssst. Jos aijotte lukea mun blogia enemmänkin; lisätkää itsenne lukijoiksi ja pistäkää ihmeessä kommenttia! On kiva tietää että joku seurailee mun kirjoituksia ;)
